Maailman menoa periferiassa

Jäiden lähtöä Kiiminkijoen Koitelin koskella

  • Joki kerää vasta voimiaan
    Joki kerää vasta voimiaan
  • Jäät hipoo vanhan riippusillan pohjaa, kulku nyt kielletty
    Jäät hipoo vanhan riippusillan pohjaa, kulku nyt kielletty
  • Jäälin kodistani muutaman kilsan päässä
    Jäälin kodistani muutaman kilsan päässä
  • Jäiden lähtöä Kiiminkijoen Koitelin koskella
  • Jäiden lähtöä Kiiminkijoen Koitelin koskella
  • Jäiden lähtöä Kiiminkijoen Koitelin koskella
  • Jäiden lähtöä Kiiminkijoen Koitelin koskella
  • Jäiden lähtöä Kiiminkijoen Koitelin koskella
  • Kosken alin nuotiopaikka 2
    Kosken alin nuotiopaikka 2
  • Koskien rannoilla yhteensä 7 vastaavaa nuotiopaikkaa
    Koskien rannoilla yhteensä 7 vastaavaa nuotiopaikkaa
  • Kehitys kehittyy ja raameja rakentuu
    Kehitys kehittyy ja raameja rakentuu
  • Koitelin kosket, Oulun Kiimingissä. Rentouttava ulkoilualue
    Koitelin kosket, Oulun Kiimingissä. Rentouttava ulkoilualue

Kiiminki joki tulvii jo pahasti. Näkymät just tänään tihkusateisessa huhtikuun lopun maisemissa. Pahimmat jääpadot koskien yläpuolella vielä laukeamatta. Keskustan alajuoksulla jääpatojen takia tiestöä poikki.

Normaali keskustelu kohinan keskellä sujuu siltojen korvissa vielä pahemmin huutamatta. Oulu sai arvokkaan, upean maisema- lisän mm. Koitelin koskista, kun liityimme Kiimingin kuntana siihen.

Toisessa päässä Suomea, Strömman vapaa-ajan torppamme kanavasaaren museo- ja merimaisemissa erilailla yhtä upeaa sielun terapiaa. Se onkin sitten taas eriasia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Olen jo kolmisen kymmentä vuotta yrittänyt päivystää sitä villeintä jäiden lähtöä, kun suurimmat ylävirran padot jylisevät uomassa ja kun sillat vaan pylväissään heiluu.
Enpä ole onnistunut tämän paremmin

Teppo Nygren

Minulla on kaitafilmillä isäni joskus kuvaamaa jäiden lähtöä jossakin päin pohjoispohjanmaata. Jäidenlähtö oli kuin suurehko yleisötilaisuus. Ihmiset istuivat joen penkalle levitettyjen huopien päällä ja söivät eväitä. Itse olin tuolloin vaahtosammuttimen kokoinen, joten muita muistikuvia kuin kaitafilmien kautta hankittuja ei siitä ole.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Samoja lapsuudenkokemuksia mullakin. Äijät ennustivat jäidenlähdön äänestäkin tulevaa kesää ja säitä ja vaikka mitä. Kilisee, kohisee, rytisee...jne. Olin hevosenpään kokonen, kun isä lipposi jäiden alta haukia.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Upeita kuvia, Matti.

Tekninen ajatus harkittavaksesi: sarjan voisi aloittaa heti rankemmalla luontokuvalla kiinnostusta vahvemmin herättämään.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Kiitti Markus. 'Korjasin' asian, joka tuli vain noin 'kansilehti' julkaisuna selkäytimestä.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko
Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi Vastaus kommenttiin #7
Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä
Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Anmari, mukava kun tykkäsit ;-)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Koitelin kosket ovat joka vuosi upeita tähän aikaan. Käymme aina siellä, matkalla Ouluun tai Haukiputaalle. Kiitos, Matti, muistutuksesta!

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Koskiin ei kyllästy kun ei 'kovin usein' siellä kulje. Toki nuotioillakin on aina vähän erilaista väkeä käristelemässä eväitään.
Ympäristöä on ehosteltu nyt parin vuoden aikana ihan kiitettävästi.

Tervetuloa vaan schepelin väki tänne pohojoseen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kirjoitit mukavasti: "Tervetuloa vaan schepelin väki tänne pohojoseen.".

Sen pitäisi meidän tapauksessamme siis olla "tänne länteheen" kun kerran samalla leveysasteella asutaan.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi Vastaus kommenttiin #14

Kato joo. Sori vaan Ilmari, etten tota hokannu, enkä muistanu että olet täältä 'keskisuomesta' ;-)

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

jep, komeita kuvia ... kiitos.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Katos Jussi, se onkin valjastamaton joki, siitä on vaikea näppäillä huonoa kuvaa. Valitettavasti Koitelin koskipaikan pinnan alle ei kamerallakaan pääse. Jos näkis, siellä jalokalaa törmäilee kuulemma ihan kohtuuliset määrät. Siikaa, taimenta, lohta ja haukea. Hauki on minulle nimittäin jalo- ja pyhä kala. Kun pentuna sai hauen siiman päähän, uistimeen, joka siihen aikaan lähes aina oli 'professori', ylpeys oli pojalla sitä luokkaa, että jos olis ollut paita päällä, se olis revennyt ;-)

Heikki Porkka

Hienoja kuvia tutusta paikasta.

Koitelinkosken saarilla olleella leirintä-alueella vietin juhannusta vuonna 1969 tai 1970. Oliko niin, että paikka oli tuohon aikaan Oulu-yhtiön työntekijöiden virkistysalueena?

Jonain 1970-luvun alkuvuotena lukiosta tutut tytöt pitivät kosken rannalla kahvilaa/kioskia kesän ajan. Ja me kävimme tietysti poikaporukalla moikkaamassa ja kahvilan kassaa kartuttamassa.

Parilla tutulla oli mökki Huvilatien varressa Jäälinjärven rannalla. Mökkivisiittien ohessa suunnattiin yleensä myös Koitelinkoskea ihailemaan. Koskelle ajettiin useimmiten polkupyörillä Koitelintietä pitkin.

1980-luvulla toimin hetken aikaa opettajana Ylikiimingintiellä kosken lähellä olleessa pienessä koulussa. Koulussa oli vain kaksi luokkaa, 1 - 2 luokka ja 3 - 6 luokka.
Erityisen hienona hommana muistan koulun puolukankeruupäivän, jolloin opettajat, oppilaat ja koulun henkilökunta poimivat muutaman tunnin ajan marjoja koulun viereiseltä metsäalueelta. Keittiöön oli kehitetty marjojen puhdistusta varten omatekoinen "linjasto", jonka alkupäähän marjat kaadettiin ja "linjan" toisesta päästä puolukat saatiin pussittaa puhtaina pakkaseen talven käyttöä varten.
Koskella tuli tuolloin pistäydyttyä useaan otteeseen.

1990-luvulla olin jo muissa hommissa ja kuskasin muutamia ulkomaisia it-alan vieraita Koitelinkosken seutua ihailemaan. Onhan se todella ainutlaatuinen paikka Oulun seudulla.

Joni Skiftesvikin kirjoittama poliittisen valtuuskunnan toimintaa kuvaava hauska ja samalla raadollinen näytelmä/tv-elokuva "Valtuuskunta" taisi käsitellä juuri Kiiminkijoen/Koitelinkosken suojelua?

Paljon vanhoja muistoja kumpusi mieleen kuvia katsoessa. Kiitos kuvista, viimeiset käyntini Koitelinkoskella jäävät yli kahden vuosikymmenen taakse, mutta näköjään muistikuvat ovat säilyneet melko oikean kaltaisina.

http://www.youtube.com/watch?v=fsjXKEJuQRk Mikko Alatalo: Kiiminkijoki

Alatalon "Kun iso joki tulvii" sopisi tietysti paremmin tähän kuvakollaasiin, mutta "Kiiminkijoki" vei voiton, koska se on niin haikean nostalginen kuvatessaan sitä muutosta, jonka maalaispoika Alatalo ja moni muu on kokenut siirtyessään maaseudun rauhasta kaupungin meteliin ja melskeeseen. Alatalo lausuu myös testamentillisen toiveensa kappaleen loppusanoissa.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Porkan Heikki, niin liki olemme kanssasi joki-seuduilla kuleksineet, että luulisin olevamme ainakin 'naamatuttuja'. Eri aikaan ehkä Suomen kulmia olemme kolunneet, mutta samassa maassa ainakin, aika-ajoin ;-)

Menimme vaimon kanssa naimisiin Hgissä -69 juuri sinne Oulusta muuttaneina. Aloitimme rakentamaan Nokia Elektroniikkaa -67 Lauttiksen Heikkiläntielle, Konelaa vasta päätä. Siitä saakka kuljimme Oulussa anopin luona remontissa olevaa 4-tietä. Pahimpaan aikaan Hgin ja Oulun välillä oli 90 km rompoolia autoilijoiden polettavana. Oli vielä vapaan nopeuden aikoja. En ymmärrä miten niillä -60 luvun korppusirkkeleillä aina päästiin perille. Myös Koiteli tuli tutuksi. -85 palasimme takaisin Ouluun. Nostalgian rokottama olen Koiteliin yhä.
Muistan juuri samalla tavalla kaikki sen Oulu Yhtiö ajan puitteet, mökit, kahvilan jne. Siltä ajalta on vain se vanhin silta olemassa. Oli haasteellista liikkua samoilla kallioilla sillan kautta saareen. Tulvan aikana sinne ei ollut asiaa, no eipä ole vieläkään ;-)

Alatalon Mikon, joka kesäisen Kiiminkipäivien trubaduuri-vieraan värssy Kiiminkijoesta on upea. On aidolla tunteella tehty ja tulkittu. Kiitos linkistä.

Heikki Porkka

Minä taas muutin -68 Helsingistä Ouluun. Eli vastakkaiseen suuntaan. Sittemmin taival on kulkenut monen kotimaan paikkakunnan kautta ulkomaan eläjäksi. Paikkakunnat ja/tai maat vaihtuvat edelleen, mutta merkittävimmät muistot eri suunnilta säilyvät hyvin mielessä.

Koitelinkoskella kävin aivan ensimmäisen kerran kesällä 1968, jolloin olimme tutustumassa tulevaan kotikaupunkiin.

Paikka on jäänyt monella tavalla mieleen.
Sain kokea siellä kerran myös pohjoista aggressiota, kun vuonna 1970 eräs heppu oli juonut rähinäviinaa ja osuin sattumalta ensimmäisenä hänen nyrkkiensä tielle. Mitään järin vakavaa ei tapahtunut, koska hermonsa polttaneen kaverit toimittivat kuumakallen jäähtymään toisaalle.

Koiteli on muistoja täynnä, jotkut suolaisia, toiset hyvin iloisia ja onnea täynnä olevia.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi Vastaus kommenttiin #18

Liikkuvainen olet sinäkin, Heikki ollut. Samaa kaliperia ;-)

Käyttäjän juka39 kuva
juhani kaimio

Kiitos ystävät kuvista ja kirjoituksista, jotka herättivät mielusia muistoja niin Koitelin koskista kuin Kiiminjoesta ja Oulun seudusta laajemminkin.

Muutimme ”tekopitäjästäni” Turusta Ouluun 1972 lopulla. Työpaikka oli Oulun kaupungissa ja työmaa silloisen Oulun läänin alue. Koti oli liki kaksi vuosikymmentä Haukiputaalla noin viisi kilometriä Kiiminkijoen suistosta silloista nelostietä Iin suuntaan. Kodin ja työpaikan väliä kulkiessa tuli ylitettyä Kiiminkijoki sitä siltaa pitkin, joka yhä kulkee Haukiputaan kuvakirkon kupeessa. Toisinaan näihin aikoihin vuodesta suistoon kertyi jäätä ja jonkinmoisia tulvavahinkojakin sattui.

Työssäni tapasin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ihmisiä; pääasiassa kuntien luottamus- ja virkamiehiä noin 30 vuoden ajan. Nämä olivat, puoluekannasta riippumatta, kertakaikkiaan niin hienoja ihmisiä, että sydämeni on vieäkin näillä seuduilla, vaikka olen asunut jo vuodesta 2005 Jyväskylässä.

Tämä päivä on Patakansan mutta siitä huolimatta Kärpät on rautaa!

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Juhani, sinulla noita Kiiminkijoen ylityksiä on tullut aika monta. Oliko sulla tarkoitus jatkaa täältä lähdettyäsi matkaa ihan Turkuun saakka. Jäit kuitenkin Jyväskylään, jossa maisemat kiehtovat minuakin.
Turkukin sopii suosikkeihin, tulee usein mökiltä käytyä. Vapaa-ajan torppani kun ei kovin kaukana ole, soon tält puolt jokke, Strömmassa.

Käyttäjän juka39 kuva
juhani kaimio

Matti, kyllä se oli vaimon toiveet ja sukulaissuhteet, jotka tänne Jyväskylään toivat. Oulun seudulle olisin muissa olosuhteissa jäänyt. Turku ei enää samalla lailla vetoa vaikka siellä pari kertaa vuodessa tulee käytyä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset